Vakanssinumero 476. "Sen verran iso nro. taidat olla uusi täällä"

Tervehdys taas pitkästä aikaa. Uudet oppilaat ovat aloittaneet tammikuussa 2015 pitkän uurastuksen Pelastusopistolla ja joulukuussa valmistuneet hakevat nyt kiivaasti töitä pelastuslaitoksilta. Vaikka kuntien taloudellinen tilanne onkin huono ja osissa paikoissa säästöjä on tehty, niin hyviäkin uutisia löytyy. Itse kävin alkuvuodesta haastatteluissa Länsi -Uudellamaalla ja siitä parin viikon kuluttua ensimmäinen sijaisuus tuli tarjolle LUP:lle! Jes, ei voisi paremmin asiat mennä tässä vaiheessa! 

Vanhaan työpaikkaan pääsin onneksi takaisin tammikuun alusta ja siellä sain tuurailla esimiehiä. Viimeisen työ-yövuoron tein vanhalla työpaikallani 11.2 ja 12.2 olinkin jo ensimmäisessä työvuorossa Mikkelässä. 

12.2.2015 Mikkelän asemalla saapumassa ensimmäiseen työvuorooni. 

Tässä vaiheessa oli jännitystä ilmassa... Katsotaan, josko kohta olisi jo lisää raportoitavaa...

Matkalla pelastajaksi --> Perillä pelastajana!

Pitkä matka on tullut nyt päätökseen! Pelastajan tutkinto on nyt totta! Osalle tämä on varmasti se elämän ammatti, toiset miettivät, mitä seuraavaksi ja onko tämä nyt se lopullinen ammatti kuitenkaan. No minun on tuohon helppo vastata, Tämä on se ala, jota minä haluan tehdä niin pitkään kuin henki pihisee! Unelmista tuli minulle totta! Kiitos kaikille, jotka seurasitte tätä blogia. On ollut kiva kuulla matkan varrella koululla ja kaduilla ihmisiltä, että ovat lukeneet tätä blogia, saaneet tsemppiä ja uskoa, että Pelastusopistoon on mahdollista päästä -myös vanhemmalla iällä! Suurella haikeudella näitä viimeisiä kuvia katselen ja tätä päivitystä teen, mutta seuraavat unelmat odottavat jo kulman takana...

Pelastajakursi 85, kiitos kaikille tuliveljille!

Tästä viimeinen aamu lähti käyntiin: juttu lensi aamupalalla samaan tapaan kuin ennenkin ja siitä piti ainakin pelastaja Mäkinen huolen (takana seisova). Haikeutta oli kyllä ilmoilla -ajatellen, ettei enää tällä porukalla aamupalaa yhdessä vietetä eikä valtion ilmaisia lounaita saada!

Pelastajan vala käytiin torstai-iltana läpi ja pelastajanmerkki saatiin tilaisuuden lopuksi. Sitten olikin iltapuuhana ompelemista, jotta merkki oli kiinni ja suorassa myös todistusten jaossa.

 Tupa numero 305: Kiitos kavereille, että sain asua teidän kanssanne viimeisen kuukauden. Muutto takaisin Espooseen tuli nopeasti, joten Kuopio hyvästeltiin perheen kanssa joulukuun alussa.

Aamujännitystä ennen päätösjuhlan alkua! Huomaa, pelastajanmerkki rinnassa!!!

Päätösjuhlan lopuksi saimme kätellä kaikki koulun opettajat.

Lapset olivat tehneet isille hienon kakun sekä viirin ja sukulaiset olivat tuoneet mitä hienoimpia valmistujaislahjoja!

Vasemmalla vaimon ukin vanha palokypärä!

Talonpolttoharjoitus!

Kuvat kertovat kaiken. Iisalmessa oli vanha omakotitalo, jonka opisto oli saanut luvan polttaa. Ja niinhän me se sitten polteltiin! Jos olisin tiennyt, kuinka pitkä päivä tästä tuli, olisin valmistautunut pikkuisen paremmin. Aamukahdeksasta iltakymmeneen. 

Ensin rakensimme tärkeimmän eli ravintolan.

Ja sitten laitettiin harjoitus käyntiiin.

Loppuvaiheessa autoja oli pakko siirtää kauemaksi talosta, koska lämpö oli niin kova, että autonpinnat olivat todella kuumia.

Eikö tämä lopu koskaan...

Huolto oli vielä jäljellä!

Viimeistä viedään!

Piiitkästä aikaan pääsin blogia päivittämään! Nyt on enää kuukausi koulua jäljellä ja muutama koe. Kyllä on 1,5 vuotta mennyt nopeasti ja muutto takaisin Espooseen tuleekin jo tämän kuun vaihteessa. Vielä joulukuuksi pääsen opistolle asumaan poikain kanssa ja sekös onkin mukavaa. Viimeinen opistopäivitys tulee näillänäkymin luokkakuvan kera. Haikein mielin tässä viimeisiä opistopäivityksiä kirjoittelen, vaikka viimeinen lukukausi onkin ollut kohtuu rankka. Teoriatunteja, käytännön päiviä ja kaikenlaiset lihaskuntotestejä koko syksy täynnä. Mutta kaiken keskellä, hieno kokemus ennenkaikkea ollut ja hienoja uusia ystäviä saanut. Ja tietysti perhe on ollut täysillä mukana kannustamassa kaikkina aikoina.

P85 on näyttänyt kyntensä opiston sählyturnauksissa. Kolmena kautena peräjälkeen on mestaruus napsahtanut meidän luokalle. Tätä saa jatkossa seuraavat Pelastajakurssit yrittää perässä...

Cooper ja 100%-testi takanapäin

Tuo kauan odotettu Cooper-testi (minimiraja 2800m) sekä 100%-testi ovat nyt takanapäin. Onneksi molemmat menivät kerralla läpi eikä täytynyt uusia. Cooperin testi on kaikille tuttu, mutta tuo 100%-testi olikin sittten toisenlainen koitos. Jos kouluun oli alun alkaen vaikea päästä, niin vaikeammalta tuntui pois pääsy koulusta. 

100%-testi 

1 rasti: Ensin savusukelluspari käveli kahden 76mm letkurullan kanssa noin 100m pätkän. Tämän jälkeen he siirtyivät kuorma-auton renkaalle ja löivät sitä lekalla 3m pätkän. Seuraavaksi parin tuli siirtyä letkutornille ja kiivetä se ylös täysissä vermeissä ja 2x18kg "salkkua" kädessä ja kaksi kertaa. Minun kokonaispainoni tuossa kohtaan oli n.150kg. Tämän jälkeen tuli 10min vilvoittelutauko ennen seuraavaa rastia.

  2 rasti: Savupari lähti pimeään huoneistoon, jossa "pelastivat" n.70kg nuken lattialla raahaten. Ensin tuli löytää tikapuut huoneistosta yläkertaan. Kun ne oli löydetty, tuli nukke nostaa köydellä ylös ja jatkaa yläkerran huoneistossa niin kauan, kunnes ulospääsy löytyi. Tämän jälkeen seurasi 10min vilvoittelu. Ruumiin lämpötilaa seurattiin anturilla koko testin ajan ja yläraja lämpötilalle oli 40 astetta. (Mitattu per rectum). 

3 rasti: Rasitushuone. Ensin alkoi kömpiminen pitkässä sokkeloisessa radassa, jossa oli lämpötila nostettu 120 asteeseen. Pois päästyään radalta pari suuntasi rasitushuoneen polkupyörälle ja siitä alkoi 5min kestänyt pyöräily. Seuraavana oli ylätalja ja 20 vetoa omaan tahtiin ja viimeisenä rasituksena oli päättymättömät tikkaat ja kipuaminen ylöspäin 20m. Kaikki nämä rastit suoritettiin täydessä varustuksessa ja paineilmaa hengittäen. Lämpötila tässä vaiheessa minulla oli 39,3 astetta ja kokonaisaika 1h17min.

Lekatestin välineet

76mm letkurullat

Letkutorni

Testin jälkeen oli kyllä väsynyttä miestä, mutta onnellisena, että ko. testi oli nyt takanapäin ja hyväksytysti suoritettu.

Soveltavien harjoituksia loppuviikolta.

Eppu ja minä käytiin hakemassa jäihin vajonnut Pete...

Perjantai ja huoltopäivä. Huomaa, että nyt alkaa koulua olla enää vähän jäljellä. Hyvä ottaa välillä rennosti!

Pelastusharjoitus Neulamäen yläkoululla

Sain tehtäväksi olla tilannejohtajana Neulamäen koulun pelastusharjoituksessa. Kolme ensimmäistä yksikköä lähti Neulamäen asemalta liikkeellä ja yksi tuli Petosesta koululle. Harjoitus sujui oiken mukavasti, vaikka ulkona olikin kylmä. Mukana oli yläasteen oppilaita.

kuva: tiistain 23.9.2014 Savon Sanomista

Harjoitus eteni seuraavasti:

P3 (eli minä) saapui ensimmäisenä kohteeseen ja aloitti tiedustelun. Koulun turvallisuuspäällikkö löytyi hetken etsinnän jälkeen, jolta P3 sai tiedon, että kaikki oppilaat olivat poistuneet rakennuksesta ja savunmuodostusta oli tullut liikuntasalin viereisestä ulosmenokäytävältä sekä teknisentilan käytävältä.

1.) Ensimmäinen pelastusyksikkö ZR 301 (Neulamäki) oli n. 2 minuuttia P3 perästä kohteesta ja he 

saivat tehtäväkseen sammutus- ja pelastustehtävän A-rapun ovesta. Ensimmäinen sukelluspari sai 

sammutettua alkupalon ja löysivät kohteesta kaksi potilasta.

2.) Toinen pelastusyksikkö ZR 7012 (Petonen) tuli kohteeseen n.10 min P3 saapumisesta ja he saivat 

tehtäväkseen viereisten tilojen tarkistuksen ja savupoistolle korvausilmareitin etsimisen.

3.) ZR 322 sai hoidettavakseen kaksi potilasta.

Tilannekuva annettiin opettajien toimesta.

Ensimmäinen yksikkö kohteessa, joka saa sammutus- ja pelastustehtävän.

 Turva-auto seurasi tilannetta mahdollisten loukkaantumisten vuoksi.

Ensihoito sai kaksi altistunutta potilasta.