Tästä se alkaa: ensin vaatteet vaihtuivat punaisiksi ja tämän jälkeen alkoivat tunnit anatomiasta, fysiologiasta sekä ensihoidon perusteista. Tätä jatkuu aina ensi vuoden alkuun saakka. Edessä on ruumiinavaus, sairaalaharjoittelujakso, paljon pistämistä, ambulansseihin ja niiden kalustoon tutustumista ja eniten odotettu harjoittelujakso pelastuslaitoksen ambulanssissa muutamaksi viikoksi. Kun olemme tässä viime viikkoina katselleet onnettomuuskuvia ja jotkut niistä kohtalaisen järkyttäviäkin, niin voi vain todeta, että mielenlujuus tulee tässä hommassa näyttelemään suurta roolia. Mitä tekee kasapäin lihaksilla, jos nuppi ei kestä??
Apellipaikalla nökötti tällainen menopeli. Pasi-vaunua on käytetty tietyissä harjoituksissa opistolla.
Intubointiharjoitukset alkoivat. Putki meni yllättävän helposti henkitorveen, mutta kaikki on varmasti helppoa kumi-Annelle.
EKG:n ottamista potilaasta, myös omat filminauhat saatiin ottaa ja tutkiskella kavereiden "rytmejä".
Tässä minun sydämenkuva. Lääkärikandi Niko sai hyvän filmin hyväkuntoisesta sydämestäni!
Sitten olikin mielenkiintoinen käynti Niuvanniemen oikeuspsykiatrisessa sairaalassa. Saimme ensin hyvän luennon osastonhoitajalta ja tämän jälkeen esittää kysymyksiä sairaalasta. Sitten pääsimme käymään osastolla.
Tässä harjoitellaan nieluputken laittoa.
Ihmisen suu ylhäältäpäin katsottuna. Siinä se henkitorvi törröttää.
Lopuksi hengityksen avustamista pareittain ja yksin.
Ambulanssin hoitolaukkua käytiin lävitse kovalla vauhdilla. Harjoituspäivät ovat edessä ja siellä päästään sitten tositoimiin. Tiedossa pistelyä ja intubointia jne.
Ja kaikkein tärkein. Poikamme sai nimen hienoissa juhlissa, jossa mukana oli kaikki lähisukulaisemme. Se oli hienoa, että kaikki olivat tulleet paikalle -toiset kauempaa ja toiset vähän lähempää!
Isänpäivä olikin sitten special case only for me!
Tässä käytiin isänpäivän kävelyllä Neulamäen niemen kärjessä. Kyllä on hienot maisemat ja rauhallinen paikka.
