Tästä se alkaa tiukka opiskelu pelastajaksi. Tätä on odotettu! Koska tätä varten on tehty valtavasti työtä ja uhrattu aikaa, on oma arvostukseni koulupaikkaa ja opiskelukavereitani kohtaan suuri!
Tällä viikolla olen kokenut kaikenlasta. Moni opettaja ja kurssinjohtajakin varoitteli monesti, ettei mitään extremeä tai muuta suuri riskistä kannata juuri nyt harrastella, koska isojen vammojen takia opiskelut voivat venähtää helposti 6kk eteenpäin (juuri oli joltain opiskelijalta mennyt polvesta ristiside ja tämän johdosta opiskelut oli lykätty). Noh, keskiviikko-iltana lähdin lenkille Neulamäen mukavaan maastoon. Noin 4 km juoksun jälkeen taitoin nilkkani veden tekemään uurteeseen hiekkatiellä ja sen seurauksena nilkasta kuului melkoinen napsaus ja viiltävä kipu. Syöksyin kuin pesäpallopelaaja naamalleni ja täytyy sanoa, että ensimmäisenä ajatuksena pyöri kurssinjohtajan sanat mielessä "varokaa vakavia vammoja"! Paniikin poikanen keskellä tuntematonta metsää. Onneksi jalka otti alle, sain jalan vietyä lähimpään lampeen hetkeksi kylmään ja tämän jälkeen kinkattua takaisin kotiin. Onneksi pääsin lopulta pelkällä turvotuksella ja mustelmalla nilkassa.
9 kommenttia:
Harmi että löysin blogisi vasta nyt, täytyy sanoa, että todella kiinnostava blogi, liityin lukijaksi!
Olen itse pelastusopistoon matkalla oleva nainen, armeijan jälkeen haen.
http://elamanialamaessa.blogspot.fi/
Omassa blogissa kerron paljon palokunta harrastuksestani ja matkasta pelastusopistoon
Kiitos viestistäsi! Oli todella mielenkiintoista lukea myös sinun blogiasi. Ei muuta kuin onnea ja menestystä myös sinulle tuleviin hakuihin!
Miten olen missannut tämän blogin! Lukulistalle heti :)
Hei ja kiva että pidät blogista!
Huomasin sinun blogistasi, että olet myös pyrkimässä tammikuussa uudestaan opistolle. Onnea ja menestystä sinulle tuleviin koitoksiin ja älä lannistu!!
Juu, toistamiseen meinasin kokeilla josko se Cooperikin jo keväällä sujuisi. Kevät näyttää nyt oikeastaan sen onko rahkeita riittävään kuntotasoon ylipäänsä koska ikää on jo sen verran että käytännössä suunta on vain alaspäin.
Sikälikin mielenkiinnolla perehdyn sinun blogiisi että sinullakin ikää on keskimääräistä pelastajaopiskelijaa enemmän ja voisi kuvitella että sen satunnaisesti huomaa tuossa tiiviissä yhteisössä jossa suuri osa opiskelukavereista on tosi nuoria.
Kyllä tuo Cooperi on kaikkein karsivin tässä fyysisissä osiossa opistoon hakijoille. Taisi viime keväänäkin eniten tippua juuri juoksussa hakioita pois. Itse otin tosiaan muutaman ohjatun juoksutunnin ja sain hyvän juoksuohjelman kolmelle kuukaudelle, jossa oli eniten pitkiä sisäpyöräilyä osioita ja viimeiset kovat vetoharjoitukset tehtiin todella lähellä testejä.
Tästä iästäni on tullut kyllä hyvä vitsi koulussa. Uusia lempinimiä: Pappa, Ukki, vanhus, syntynyt ennen Kristusta jne. Olen kyllä hyvin onneksi päässyt porukkaan mukaan, vaikka nuorin opiskelijakaveri on melkein yhtä nuori kuin oma poikani... He he
Itse jälkikäteen ajateltuna aloitin juoksutreenit kuntoon nähden liian myöhään. Kovat treenit ehkä vähän myös kostautuivat koska viimeisen kk. ajan juoksukunto meni käytännössä alaspäin. No, nyt pidän myös lenkkeilyn ohjelmassa puntin rinnalla koko talven niin ehkä tilanne on keväällä parempi.
Heh, onhan siellä päälle nelikymppisiäkin melkein joka kurssilla ollut. Mitähän lempinimiä sitä itse saankaan jos pääsen tällaisena vanhana akkana kouluun, kun ikäeroa voi helposti olla se melkein 15v :)
Tuo "kisakunnon" löytäminen on kyllä tarkan markan juttuja, mutta kunnon pohjatyö juoksulle kannattaa juuri nyt aloittaa.
Taitaapi kaikki poijat odottaa, että joukkoon tulisi kauniinmpia osapuolia, joten ei nimityksille olisi varaa!
Lähetä kommentti