lauantai 28. joulukuuta 2013

Joulujuhla 2013

Joulujuhla-aamu alkoi lipunnostolla kaikkien pelastajaopiskelijoiden seisoessa ulkona rivissä. Kaiken lisäksi juuri alkoi sataa lunta. Joululoma tuli kyllä hyvään saumaan ja onneksi se on tarpeeksi pitkä. Opiskelut alkavat taas 7.1.2014 ja samalla uudet opiskelijat tulevat taloon, vuosikurssit 86-87.


Ilmoitus opiston rehtorille ja liput nostettiin salkoon!


Liikuntasaliin olivat kokoontuneet niin oppilaat kuin sukulaiset. Ensin tuotiin liput saliin ja sitten alkoi "bileet".


Sisäasiainministeri Päivi Räsänen piti juhlapuheen.




Sitten oli vuorossa valmistuneiden pelastajien ja hätäkeskuspäivystäjien todistusten jako.



Ja lopuksi liput vietiin salista pois ja pääsimme joululoman viettoon.


perjantai 20. joulukuuta 2013

Suoniyhteyksien avaamista

'90-luvulla seisoin eräs syksy jäähallin kaukalon reunalla ja katsoin, kun joukkuekaverit pääsivät kesän jälkeen taas jäälle. Moni huusi plexin takaa "tule mukaan" ja "koska tuut jäälle", mutta '90-luvun lama ja isän taloudellinen tilanne oli se, ettei ollut enää varaa ostaa luistimia ja varusteita kokoajan kasvavalle nuorelle. Tuon syksyn jälkeen en enään jäähallilla halunut käydä ja mukava harrastus loppui B-junioreihin. Nyt ajattelin painaa tuon ikävän muiston pois mielestä ja panostin uusiin hokkareihin ja mailaan. Noh, tänään tuli uskomaton paikka, kun liikuntatunnilla luokkakaveri sai järjestettyä hallivuoron meille muutamalle höntsääjälle! Ensin luulin, että homma on kuin pyörälläajoa "kerran osaa, niin aina osaa" -ajatuksella, mutta toisin kävi. Hapuilevin ottein ja nilkat notkuen jouduin ensi 30-minuuttia totuttelemaan uusiin luistimiin ja uudentyyppiseen terään. Lopuksi lämäri lähti kuin Jari Kurrilla, tai ainakin melkein :-) (Pelasin muuten samalla numerolla # 17) 

Nyt on hymy huulilla ja paikat jäykkinä. HIENOA OLI!!!

life´s too short to be bitter ;-)

Kundit jäillä.

Ennen joulua vielä ensimmäiset suoniyhteyksien avaamisharjoitukset! Jike osasi kyllä laittaa kanyylin suoraan suoneen, ihan kuin kaveri olisi ennenkin näitä tehnyt. Oma yritykseni päättyi siihen, että Jikellä oli neljä reikää kämmenselässä ja jokainen yritys epäonnistui. Tämän jälkeen en halunnut enään kaveria tökkiä neulalla (vähän säälitti) ja toiseksi Jike ei kauheasti neuloista pidä niinkuin ei moni muukaan...

Jos veren näkeminen heikottaa, niin nyt kannattaa loput kuvat jättää katsomatta. Ei dramaattisuutta, mutta verta vain näkyy!


Tässä yritetään säheltää ensimmäistä kertaa neulaa suoneen. Taisin pelätä enemmän Jiken reaktiota kuin pistämistä.




Ops, tsori. Ei ollut tarkoitus, sanos VV...


Nyt lähti nesteet väärään suuntaan!


Mojova jälki käsivarteen päivän saldona! Taisi olla kaikilla kämmenselkä mustaja ja neulanreikiä täynnä. Hyvä päivä muuten!



maanantai 9. joulukuuta 2013

Ambulanssiin tutustuminen ja potilaan siirto -harjoituksia!

Anatomian viimeisiä tunteja. Tämän jälkeen päästiin teoriasta käytäntöön. Joskus nämä pitkät teoriatunnit ovat puuduttavia. Tekisi mieli olla vain käytännön asioissa, mutta ei mennä peppu edellä puuhun. Opettajissamme on todella paljon eroja. Toiset opettajat vangitsevat kuuliansa heti kun aloittavat opettamaan ja toisten opetus menee välillä yli hilseen eikä oppitunnista meinaa tulla sen jälkeen yhtään mitään.

Onneksi kohta alkaa joululoma. 



Kun ensihoitaja sanoo kanyloivansa, alla oleva tötterö pistetään suoneen (tietysti tämä on vain yksi koko). Melkein kuin lasten mehupilli!


Ja arvaten. Seuraavalla viikolla jouduin luokan koekaniiniksi ja sain tuon pillin suoneeni. Ehkä syy voi olla siinä, että naljailin opettajalle käytännön harjoituksissa :-)


Isot vaipat huvittivat, mutta todellisuus on varmasti huumoria karumpaa.





Ambulanssien viikkohuollossa käytiin kaikki tarvikkeet lävitse ja aika paljon tavaraa siellä olikin. Yksitellen kaikki neulat, tarvikkeet, lääkkeet ja hoitovälineet laukkuineen inventoitiin.



Luotiliivit ovat arkipäivää tämän päivän ensihoidossa. On se kummallista, että auttajat saavat pelätä kohteeseen mennessä henkensä puolesta. Tietysti maailman meno on villiintynyt ja tokkopa se siitä rauhallisempaan suuntaan menee.



Lanssin hälytysjärjestelmä kiinosti kaikkia. Yksi toisensa perään hallissa kajahti sireenien ääni. Virve ja kännykkä ovat auton vakiovarusteita.





Maestro pääsi myös kokeilemaan paarien nostoa ja laittoa takaisin lanssiin. Nostoissa on kyllä selkä kovilla pitkässä juoksussa, joten ergonomia on todella tärkeää.





Sitten oli vuorossa potilaan siirtoa. Noin 100 kg painoista henkilöä kannettiin kierreportaita pitkin ja tiukkaa oli. Jos näitä joutuu työvuossa tekemään useamman kerran, niin selkä on kovilla.



Erilaisten apuvälineiden kokeilua sairaalamaailmasta.




Potilaan nouto voi olla joskus hankalaa. Tässä kaveri kaivettiin esiin ahtaasta wc-tilasta.



Taas tuo vanha nilkka meni lentopalloturnauksessa -onneksi vakavemmalta vauriolta säästyttiin. Ainakin toivon niin. Nilkan löystyneiden nivelsiteiden takia nilkka nyrjähtää uudestaan yllättävän helposti.


keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Iltalehden kaksoisolentokisa: (vähän kevennystä pimeään talveen ;-)


Petteri kuin Juha Tapio, Lila-vauva kuin Conan O'Brien
Maanantai 2.12.2013 klo 14.11

Tänä vuonna Iltalehden lukijoiden joukosta on ehtinyt löytyä vastineet niin Hjallis HarkimolleAku Hirviniemelle, prinsessa Victorialle kuin Matti Vanhasellekin. Nyt on aika esitellä lisää tutuilta näyttäviä suomalaisia.
Tällä kertaa estradille pääsee hämmentävästi Vappu Pimiää muistuttava Elina, aivan Vain elämää -tähti Juha Tapiolta näyttävä Petteri sekä ainoastaan kuuden kuukauden ikäinen Lila, talk- show-juontaja Conan O'Brienin ilmiselvä kaksoisolento.


 Lila on kuin Conan.
Lila on kuin Conan. (LUKIJAN KUVA/SPLASH/AOP)

Elina ja Vappu - vai toisinpäin?
Elina ja Vappu - vai toisinpäin? (LUKIJAN KUVA/JANNE AALTONEN)

Petteriä voisi luulla Juha Tapioksi.
Petteriä voisi luulla Juha Tapioksi. (LUKIJAN KUVA/EERO LIESIMAA)

IL

Tämä kuva otettiin tyttären kanssa ja lähetettiin ko. kilpailuun.




















torstai 21. marraskuuta 2013

Ensihoidon perusteet (lisätty kuvia 28.11)

Tästä se alkaa: ensin vaatteet vaihtuivat punaisiksi ja tämän jälkeen alkoivat tunnit anatomiasta, fysiologiasta sekä ensihoidon perusteista. Tätä jatkuu aina ensi vuoden alkuun saakka. Edessä on ruumiinavaus, sairaalaharjoittelujakso, paljon pistämistä, ambulansseihin ja niiden kalustoon tutustumista ja eniten odotettu harjoittelujakso pelastuslaitoksen ambulanssissa muutamaksi viikoksi. Kun olemme tässä viime viikkoina katselleet onnettomuuskuvia ja jotkut niistä kohtalaisen järkyttäviäkin, niin voi vain todeta, että mielenlujuus tulee tässä hommassa näyttelemään suurta roolia. Mitä tekee kasapäin lihaksilla, jos nuppi ei kestä?? 


Apellipaikalla nökötti tällainen menopeli. Pasi-vaunua on käytetty tietyissä harjoituksissa opistolla.


Intubointiharjoitukset alkoivat. Putki meni yllättävän helposti henkitorveen, mutta kaikki on varmasti helppoa kumi-Annelle.



EKG:n ottamista potilaasta, myös omat filminauhat saatiin ottaa ja tutkiskella kavereiden "rytmejä".


Tässä minun sydämenkuva. Lääkärikandi Niko sai hyvän filmin hyväkuntoisesta sydämestäni!


Sitten olikin mielenkiintoinen käynti Niuvanniemen oikeuspsykiatrisessa sairaalassa. Saimme ensin hyvän luennon osastonhoitajalta ja tämän jälkeen esittää kysymyksiä sairaalasta. Sitten pääsimme käymään osastolla.












Tässä harjoitellaan nieluputken laittoa.


Ihmisen suu ylhäältäpäin katsottuna. Siinä se henkitorvi törröttää.




Lopuksi hengityksen avustamista pareittain ja yksin.





Ambulanssin hoitolaukkua käytiin lävitse kovalla vauhdilla. Harjoituspäivät ovat edessä ja siellä päästään sitten tositoimiin. Tiedossa pistelyä ja intubointia jne.





Ja kaikkein tärkein. Poikamme sai nimen hienoissa juhlissa, jossa mukana oli kaikki lähisukulaisemme. Se oli hienoa, että kaikki olivat tulleet paikalle -toiset kauempaa ja toiset vähän lähempää! 


Isänpäivä olikin sitten special case only for me!





Tässä käytiin isänpäivän kävelyllä Neulamäen niemen kärjessä. Kyllä on hienot maisemat ja rauhallinen paikka.